sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Rolser citykärryarvonta suoritettu

*Edit: 27.10.2014 *

Sunnuntaina klo 18 päättyi osallistumisaika Rolser citykärryarvontaani.

Osallistujia oli sekä anonyymeinä, kirjautuneina lukijoina että Facebookin kautta - kiitos kaikille hurjan paljon!

Kommenteista huomasi kyllä, että meitä kärryjen tarvitsijoita on monta!

Arpanumeroita kertyi 202 ja voittajaksi arpoi lahjomaton kalkulaattori numeron 101.

Numeron takaa löytyi PirjoW blogista Kassulan tarinoita.

Onnea hurjasti Pirjo - kärryillä onkin kätevä kuskata kissanhiekkaa ja -muonaa Kassulle ja Kekelle;)
Olen lähettänyt sinulle sähköpostia, jotta saamme kärryt kotiutettua Kassulaan.


Kiitos vielä Finnartmenille mielenkiintoisesta yhteistyöstä. 

Omat kärryni ovat olleet käytössä ahkerasti.
Ja vielä niiden kanssa olisi tarkoitus tehdä ainakin yksi kirjastoreissu ennen torstain jalkaleikkausta.
Nimittäin noilla minä saan aikamoisen määrän kirjoja kuskattua sairaslomani ratoksi;)

* Jos  kuitenkin haluat tällaisia citykärryjä, tarjoaa Finnartmen  blogini lukijoille 20 % alennuksen - alennuskoodilla Rolsermess saat sen verkkokaupan kassalta. Tarjous on voimassa marraskuun loppuun saakka.*


Kiitos kaikille edelliseen postaukseeni kommentoineille ja minua tsempanneille
 - kyllä tämä Lady vielä joku päivä pistää jalalla koreasti;)

Oikein hyvää uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.
SHARE:

lauantai 25. lokakuuta 2014

Asukriisi - ja useampi!

Kiire viikko takana.
Olen töissä yrittänyt tehdä kaikkea mahdollista ennakkoon tulevaa sairaslomaani varten.
Ensi viikon torstaina on edessä se jalkaleikkaukseni - jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu.
Nimittäin terveenä on oltava leikkauspäivänä.
Ei saa olla flunssaa - ei ainakaan kuumetta, ei haavoja tai naarmuja missään.
Viirunkaan kanssa en uskalla edes leikkiä, etten vahingossa saa raapaisuja.


Ja flunssan pelossa olen skipannut monta hauskaa ja mielenkiintoista tapahtumaa.
Käymättä jää sunnuntaina oleva Åblogien valokuvauskurssi. 
Arvatkaa vain harmittaako - kurssi nimittäin pidetään Projekti Verkaranta -blogin Jutan ja Pekan kotona, jota juuri viime viikolla saimme ihastella Suomen kaunein koti -ohjelmassa. 
Ja kurssin vetää yksi omista åbloggaajistamme, Aaltoja -blogin Sonja.
Minä niin olisin tuota kurssia tarvinnut. 

Samoin skippasin Turun Osaava nainen -messut. 
Eipä tässä oikein ihmisvilinään uskalla lähteä. 
Harmitus - siellä olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoista nähtävää. 

Ja tietenkin vielä se iso harmituksen harmitus - päätin jättää väliin myös lauantaiset Bloggers' Inspiration Day & Indiedays Blog Awards -tapahtumat, jonne ensimmäistä kertaa sain kutsut. 

Pitkään menoa harkitsin ja mieli vaihtui päivittäin.
Mutta pakko on jättää väliin - flunssaa on nyt ihan liian paljon liikkeellä ja edellinenkin muistuttelee vielä olemassaolostaan.
Lisäksi kun illalla olisi ollut korkkarikekkerit, 
olisi se minulle tietänyt taatusti vähintään hankaumia ja rakkoja jalkoihin - ja niitä ei nyt saa tulla. 
Ei edes varpaiden väleissä saa olla haavaumia.

Joten näihin juhliin ei asukriisiä ole tarvinnut kehittää - minulla oli illan asu mietittynä. Vaan käyttämättä jää tällä kertaa.

Mutta kyllä tässä asukriisi iskee ilman juhliakin!

Kävin nimittäin perjantaiaamuna hakemassaa kyynärsauvat - ne pitää olla torstaina mukana sairaalassa.
Ja katsokaa nyt, minkä väriset sauvat sain!
Eihän tuo väri sovi ollenkaan minun vaatteisiini.
Vaan kun sain sauvat jo pienellä erityisjärjestelyllä - Kaarinan Apuvälinelainaamo on avoinna klo 12-14 ja minulle järjestettiin nuo sauvat odottamaan heidän toimistoonsa perjantaiaamuksi klo 8, en ihan kehdannut alkaa marisemaan sauvojen väristä;)
Vaan marisenpa nyt.

Ja vielä lisää: sairaalan ohjeistus oli, että leikkauspäivänä jalkaan olisi hyvä laittaa leveälahkeiset housut.
Mistä minä leveälahkeiset housut tähän hätään kehitän?
No, onhan niitä tuolla kaapissa, mutta kun se leveys lahkeissa ei tarkoita sitä, että sitä väljyyttä olisi muuallakin.
Kaikki auttamatta pieniä. 
Paitsi yhdet vanhat jumppahousut - ja ne ovat maalissa tytön asunnon remontin jäljiltä.
Ehkä lainaan isännän housuja. Huokaus.


Noiden keppien kanssa tulen köpöttelemään 6-7 viikkoa - jos hyvin käy.
Leikattava jalka tulee olemaan paketissa sen aikaa - mikä tietää sitä, että aika monta kivaa, joulun alle sijoittuvaa tilaisuutta joudun jättämään väliin.

 Olisi tiedossa kivoja bloggaajien tapaamisia, yhteistyökuvioita ja ihan töihinkin liittyviä kekkereitä. 
Ja saa nähdä - jos sen jalkapakkauksen kanssa ei pysty säädyllisiä vaatteita käyttämään, niin kaikki nuo tilaisuudet skippaillaan.

Eivätkä lopu asukriisit vielä tähänkään.
Viikolla oli eräs entinen työkaverini julkaissut Facebook -seinällään kuvan omista kyynärsauvoistaan.
Hänellä oli 7 viikkoa sitten samantyyppinen leikkaus kuin omani ja hän sai nyt sanoa sauvoilleen hyvästit.
Mutta samalla hän myös kertoi, että oli joutunut ostamaan uudet kengät.
Maailman rumimmat kengät!

Vielä sekin pitää kokea sitten, kun vihdoin joskus kepeistäni eroon pääsen.
Joudun ostamaan maailman rumimmat kengät. 
Ja kulkemaan niissä ties kuinka pitkään.
Se jos mikä on kenkähullulle kauhistus.

Jotta suuria ovat Ladyn murheet. 
Ja asukriisit.

Kivaa viikonloppua kaikille 
- sekä juhlijoille että meille kotihiirille!

Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.
SHARE:

perjantai 24. lokakuuta 2014

Arvontamuistutus - citykärryt jaossa

Muistutanpa pikaisesti, että vielä on mahdollisuus osallistua Rolser -citykärryarvontaan.

Citykärryarvontaan on jo hurja määrä osallistujia, kiitos kaikille.

Jos sinä et vielä ole osallistunut, käypä kipin kapin jättämässä kommenttisi - aikaa on vielä sunnuntaille 26.10.14 klo 18 saakka.

Hyvää perjantaipäivää kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

SHARE:

maanantai 20. lokakuuta 2014

Alleille kyytiä - ja kengät sanoo rock, rock

Olen monesti täällä blogissakin todennut, että musiikki on yksi niistä elämän lahjoista, 
mikä antaa minulle voimaa ja sytykettä elämän arjessa.
Se antaa tunteille tilaa ja saa mielen ja sielun lentoon.
Ja vaikka musiikin suhteen olenkin melkein kaikkiruokainen, on yksi ylitse muiden - rock- ja metallimusiikki.
Silloin kun rokki soi täysillä ja bassot pauhaavat, alkaa tämän heavyladyn rokkijalkaa vipattaa kummasti.

Olen koko kesän ja syksyn kaipaillut keikalle pääsyä.
Aina on ollut esteitä silloin, kun hyvä keikka olisi ollut tarjolla.
Ja sellaisia esteitä, joita ei voinut ohittaa - sillä ihan pienestä esteestä en keikkaa väliin jätä;)

Mutta nyt viikonloppuna pääsin kuin pääsinkin Amoralin keikalle Tampereelle Lost In Music -festareille.
Ja hyvä, että pääsin, sillä tämä oli bändin viimeinen Suomen keikka vähään aikaan.
Amoral nimittäin on lähdössä taas Euroopan kiertueelle.
Ja sinne Eurooppaan - ainakin Budapestiin - oli meilläkin Isännän kanssa tarkoitus suunnata syyslomalle ja bändiä katsastamaan. Olimmehan edelliselläkin Budapestin keikalla ja jo silloin päätimme, että ensi kerralla tulemme myös.
Mutta niin vain on sotkenut tuo kuun lopulla tehtävä jalkaleikkaukseni suunnitelmat, että nyt taitaa jäädä nuo ulkomaan keikat tältä vuodelta väliin. No, kaikkea ei voi saada - joskus sitten taas ja toivottavasti tervein jaloin.


Keikka oli Tampereen Klubilla, missä en aiemmin ollut käynytkään. Klubi sijaitsee upeassa ympäristössä lähellä rautatieasemaa, Tullikamarin aukiolla. Hieno miljöö, josta tamperelaiset saavat olla ylpeitä. 
Siitä tornitalosta, jonka ovat pykänneet siihen lähelle, en sano mitään;)

Keikalla kuultiin kappaleita helmikuussa ilmestyneeltä ja kriitikoiden ylistämältä Fallen Leaves & Dead Sparrows -albumilta ja kyllä kelpasi.



Bändi oli loistavassa vedossa ja solisti Ari Koivusen ääni nyt vaan on upea. Olen tainnut mainita joskus aiemminkin;)




Ariahan on syyttäminen Ladyn nykyisestä keikkainnostuksesta.
Kävin nuorempana ahkerasti erilaisilla keikoilla, mutta lasten myötä ne jäivät. 
Mutta kun Ari osallistui Idolsiin, istuin minäkin monen muun lailla telkkarin ääressä ja pidin peukkuja.
Ja kun voiton jälkeen hän alkoi kiertää silloisen bändinsä kanssa (tuota bändiä muuten ei vieläkään ole virallisesti lopettu) uskaltauduin keikallekin. Ja sille tielle jäin.

Yhdessä Isännän kanssa reissataan. 
Ja reissataan toivottavasti tulevaisuudessakin - olen uhannut, että keikoille menen vielä rollaattorillakin. 
Sillä niin paljon sain tälläkin kertaa energiaa - ei tuntuneet kivut eivätkä säryt, saivat allit taas kyytiä - ja kummasti jaksoivat leikkaukseen menevät jalkanikin vipattaa - kengät sanoi rock, rock;)

Arihan on nykyisin osa Amoralia - mutta hän tekee myös duokeikkoja. 
Ja ainakin yhdelle sellaiselle olisi tarkoitus joulukuuksi kuntoutua. 
Niinkuin myös tuleville Raskaan Joulun keikoille. 
Sillä jos niille en pääse, saattaa kyllä itkukin tirahtaa!

Ja onpa tiedossa  uusi Tampereen reissukin, 
sillä tammikuun lopulla on  Musiikkiteatteri Palatsissa I Wanna Rock -musikaalin ensi-ilta.
Ja tuossa musikaalissa on yhtenä tähdistä Ari. 
Jotta pakkohan se on käväistä katsomassa
 - etenkin kun musikaalin juoni sivuaa Hanoi Rocksia ja Ari esittää ikisuosikkiani Mike Monroeta;)

Nykyinen rokkikansa on jännää; meitä on joukossa nuoria ja vanhempia. 
Osa näyttää rokkareilta kaikkine asiaan kuuluvine rekvisiittoineen.
Osa näyttää tavallisilta tallaajilta.

Niinkuin tämäkin lady. Tässä iässä sitä uskaltaa jo olla oma tylsä itsensä.
Paitsi että pitäähän fanilla bändipaita olla.
Kukkahatun jätin kotiin;)


Pahoittelut kuvien huonosta laadusta - keikkapaikalle ei saanut järkkäriä viedä ja valaistus lavalla oli lievästi sanoen ongelmallinen.
Ja viimeinen kuva todistaa sen, mitä edellisessä postauksessani kerroin: isäntä on iso mies;)

Vielä kiitos kaikille ihanista kommenteista edelliseen postaukseeni
 - pitäisi varmaan näyttää Isännällekin, mitä hänestä olen kirjoittanut;)
Ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille! 
Olen teistä kaikista lukijoista - sekä uusista että teistä vanhemmista -  kiitollinen ja iloinen. 
Ja aina yhä uudelleen ihmettelen sitä, että jaksatte näitä sepustuksiani lueskella. 

Muistutuksena: vielä on viikko aikaa osallistua citykärryarvontaan - jos et ole vielä osallistunut, käypä katsastamassa!


Tähän uuteen viikkoon jaan  teille vielä biisin, jonka olen täällä ennenkin jakanut - mutta on se sen verran hyvä, että kestää toisenkin jaon - ja sopii tähän lokakuuhun:




Hienoa uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.

SHARE:

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Elämäni aakkoset - osa 4.

Elämäni aakkosia olen käynyt läpi jo kolmessa postauksessa. 
Ensimmäisessä kävin läpi välin A-K, toisessa tarinoin välillä L-Q ja kolmannessa kirjoittelin vain kirjaimesta R.  
Tuossa R:ssähän keskityin Rakkauteen ja se on sen verran tärkeä asia tässä maailmassa, että kyllä se ihan oman postauksensa väärti oli.

Ja koska en osaa lyhyesti kirjoittaa, en mene takuuseen, pääsenkö vieläkään loppuun saakka. Katsotaan.

Tässä jatkoa Ladyn elämän aakkosiin:


S - S on kirjain, jolla alkaa mieheni toinen nimi. Se nimi, joka on hänen kutsumanimensä. 
Olen kertonut kohdassa L lapsistani ja P:hen listasin perheen. 
Kyllä tähän kohtaan on pakko laittaa hänet, jonka kanssa olen lapseni saanut ja kasvattanut ja joka on tärkeä osa tätä meidän perhettämme.

S on minulle puoliso, tuki ja turva. Aviomies, elämänkumppani, rakastettu, perheemme isäntä. 
Jonka kanssa on jaettu elämää liki 30 vuotta. 
Yhdessä on koettu hyviä ja vaikeitakin asioita - mutta ei niin pahoja, ettei niistä selvitty olisi. 
Olemme luottaneet toisiimme, jakaneet rakkauden lapsiimme ja meillä on monessa asiassa samanlaiset arvot. 
Ei kaikissa, mutta tärkeimmissä.
Me jaamme yhdessä arjen ja juhlan. 
Matkustamme yhdessä ja vietämme aikaa toistemme kanssa. 
Harvoin reissaamme ilman toista. Harvoin juhlimme ilman toista. 
Ja vaikka arki on kiireistä ja stressaavaa, otamme aina välillä yhteistä aikaa - lähdemme vaikka Helsinkiin konserttiin, yövymme hotellissa ja irrottaudumme arjesta. 
Teemme lyhyen viikonloppumatkan jonnekin ulkomaille - ja ihmettelemme,
 miten hauskaa meillä vielä on yhdessä kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Joku joskus sanoo, että on löytänyt toisen puoliskonsa. 
Minä en näin sano. 
Minä olen ihan kokonainen itsenänikin. Ja niin on miehenikin. 
Sitä paitsi joutuisin sanomaan, että olisin löytänyt elämäni 2 kolmannesta - ja minua jäisi vain 1 kolmannes. 
Sillä minun mieheni, isäntä, on aika iso mies;)

Kuvaa hänestä ei täällä blogissa ole näkynyt kuin hääpäiväpostauksessa - ja siitä kuvasta ei häntä kukaan tunne. 
Sen verran on elopainoa ja elämän jälkiä tullut hänellekin. 
On hän kyllä vilahtanut kuvassa, josta kerroin muotokuva -postauksessani. Jos tarkkaan katsotte, kyllä hänet siitä löytää;)

kuva - Laura Pihl
Yhdessä on tahdottu jatkaa - ja niin tehdään jatkossakin. 
Uusi tilanne, jossa lapset ovat muuttaneet kotoa, tuo uusia tuulia ja jännityksellä odottelen, mitä meillä on edessä. 
Siitä olen varma, että tuon oman isäntäni kanssa hymyä ja naurua tulee riittämään
 - ja varmasti myös kompromisseja ja konsestusta. 

T - Turku. Kaupunki, johon tulin opiskelemaan liki 40 vuotta sitten.
Kaupunki, jossa olen elänyt 5 eri osoitteessa ennen kuin muutimme Kaarinaan. 
Kaupunki, jossa käyn töissä. 
Kaupunki, jossa asuvat lapseni. 
Ja jonne vielä muutan joku kaunis päivä takaisin.
Turussa olen kokenut rakkauksia, eronnut, löytänyt mieheni. 
Olen vaellellut Turun katuja ja jokirantaa, olen kulkenut sen puistoissa aamukasteessa avojaloin tanssien ja laahustanut sen puiden varjossa sadetta pidellen ja kyyneliä pidätellen. 


Turkuun tulin vain opiskelemaan, käväisemään muutamaksi vuodeksi. 
Mutta sille tielle jäin. 
Turkulainen en vielä kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen ole - mutta joku päivä aion olla.

U - Unelma. Enemmän kuin haave. 
Haaveilla voin vaikka uusista kengistä, mutta unelmoida isommin.
Voin unelmoida onnesta, rauhasta ja rakkaudesta. 
Unelmoida siitä, että lapsillani olisi hyvä tulevaisuus. 
Että he saisivat elää rauhan maailmassa. 
Että heillä olisi onni myötä. Ja työtä.
Voin unelmoida tasa-arvosta. 
Siitä, että me ihmiset osaisimme elää niin, että kaikilla olisi hyvä olla.
Voin unelmoida siitä, että kaikilla ihmisillä olisi toivo - ja mahdollisuus unelmoida. 
Unelmoida isosti.
"I have a dream" - näin sanoi Martin Luther King - ja näin lausuu myös yksi höppänä unelmoijalady.
Sillä kaikilla, myös höppänöillä, pitää ja saa olla unelmansa.

V - tämän jätän tällä kertaa väliin, sillä V tulee saamaan ihan oman postauksensa. 
Ja te, jotka blogiani olette kauemmin lukeneet, tiedätte vallan hyvin, mistä siinä kirjoitan;)

X - XX - naisen kromosomipari. 
Ja tässä olen laiska ja turvaudun toistoon: N -kirjaimen kohdalla tämä tuli jo käsiteltyä;)

Y - Ystävä. Ystävä, hän johon luotan, jolle voin kertoa kaiken ja joka luottaa minuun. 
Hän, joka tietää kertomattakin. 
Hän, joka osaa kuunnella, puhua, lohduttaa, itkeä yhdessä. 
Hän, joka osaa olla hiljaa.
Hänen kanssaan nauretaan parhaat naurut. 
Hän on kulkenut mukanani pitkän tai lyhyemmän matkaa. 
Minulla on paljon kavereita, mutta vain muutama ystävä. 
Ilman ystävää olisi elämä tyhjää ja yksinäistä. 
Sinä Ystäväni, joka luet tätä, tiedät, että olet minulle tärkeä. 

Z - Zeit, aika. Aika, joka kuluu nuorena liian hitaasti ja nyt vanhempana liian nopeasti. 
Eilistä ei ole, huomisesta emme tiedä. 
Aika on tänään. 
On vain tämä hetki ja se on kallis.

Å - Åbo. Turku. Taas toistan: ks. kohta T;)

Ä - Äiti. Äidin rakkaus, äidin onni, äidin huoli. 
Suurin elämäni lahja on saada olla äiti. Aina. 
Tätä sivusin jos kohdassa L, kun kerroin lapsistani. 
Enpä siihen juurikaan enempää pysty lisäämään.

Ö - Ö-mappi. Se, minne pistetään kaikki tarpeeton. 
Se, jonne loppupeleissä joutavat nämä ladynkin höpinät;)

Näin sitä vaan sinniteltiin - aakkoset V:tä lukuunottamatta on lueteltu. 
Toivottavasti jaksoitte edes jonkin osan. Tai jonkin kirjaimen. 
Ja toivonpa, että joku muukin tämän haasteen selättää. 
Tätä on ollut hauskaa tehdä. Ja haastavaa. 

Ja heti, kun tämänkin julkaisen, tulisi mieleen kymmeniä sanoja, joita olisin voinut voinut kunkin kirjaimen kohdalle laittaa.
Niinkuin tuli jo tätä kirjoittaessa, sillä alunperin oli tarkoitus T:n kohdalla riimitellä Toivosta ja Turku piti tulla vasta kirjaimessa Å. 
Vaan enhän minä sitä muistanut tänään, kun tätä kirjoittelin.
Ja sitten en enää jaksanut korjata.
On tämä tarpeeksi pitkä sepustus taas näinkin. 
Toivosta nimittäin olisi ollut paljonkin sanottavaa. 
Ja ehkä joku päivä sanonkin;)

Muistuttelen vielä citykärryarvonnasta - jos et ole vielä osallistunut, käypä katsastamassa!


Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Lady of The Messiä voi seurata myös Facebookin, Blogilistan, Bloglovinin, Instagramin ja Twitterin kautta.


SHARE:
BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig