Tatska, jonka melkein otin - koru, jonka melkein sain

Olen haaveillut välillä tatuoinnista. Kyllä. Minä.

Mutta ottamatta on, sillä siinä vaiheessa, kun kuvittelen, miltä se ihanuus muutaman vuoden kuluttua ruttuisen pepunkannikan päällä näyttäisi, olen tullut toisiin aatoksiin.

Ja täytyy myös myöntää, että sen verran paljon olen saanut erilaisissa tutkimuksissa juosta, että pelkään myös sitä, miten sen takia jäisi jokin magneettikuva ottamatta. Tiedän - nykyisin on myös kasvispohjaisia värejä, mutta kun tuo ajatus on päähän iskostunut, ei se hevin sieltä lähde. Vanha pää - minkäs teet?

Näin joskus jossain blogissa jutun silikonikoruista, jotka näyttivät ihan tatuoinneilta - ja silti koruilta. Ajattelin tuolloin, että tuo on ihan minun juttuni, mutta jostain syystä jäi asia tutkimatta.

Niinpä, kun ennen joulua löysin Skanssin joulupöytien joukosta tuon silikonikoruja valmistavan Plastic Triben pöydän, ei kauan nokka tuhissut vaan oheinen koru sujahti Ladylle - ja olisi helposti sujahtanut moni muukin siinä myynnissä olleista koruista, jos olisi aikaa ollut enemmän.

Tuo koru on nimittäin ihan kuin minulle tehty - muistuttaa tatuointia - ja peittää kivasti kaulan ryppyisyyttä;) Isännän mielestä se on ihan kuin pitsiä. Pöh - minulle mitään pitsiä - ihan selvä hämähäkinverkko tuossa on. Rock-rock.

Plastic Tribe on suomalainen yritys, tuotteet suunnitellaan ja valmistellaan Suomessa - ja mikä parasta, sillä on verkkokauppa.

Sillä tälle korulle kävi temppu nimeltä katoaminen - se koristaa nykyisin tyttäreni kaulaa. Joten minä joudun lähtemään verkkokauppaostoksille ja toivottavasti pystyn pitämään kukkaroni nyörit kasassa, sillä niin monta ihanuutta tuolta löytyy.

Ja ihan tiedoksi: tämä ei ole mikään tuoteyhteistyö eikä maksettu mainos - minä vaan tykkään näistä tuotteista ja suomalaista, hyvää tuotetta on kiva mainostaa ihan ilman vastikettakin.

Ulkona paukkuu pakkanen, alkaa olla sen sinisen hetken aika, pyykkikone hurisee alakerrassa, lohi kypsyy uunissa, kissa kehrää korissaan ja minä istun villasukissani ja nautin sunnuntai-iltapäivän rauhasta.

Ja jaan teille tähän talviseen iltapäivään evääksi videon, jonka olen täällä jakanut joskus aiemminkin, mutta joka kyllä kestää sen uudelleenkin. Harmaja-yhtyeen Sydäntalvella, jossa pohjana Saima Harmajan runo.

Ja laulajana upea JP Leppäluoto - tuttu mies mm. Northern Kingistä, Charonista ja Poisonblackista. Tällä kertaa hieman erilaisena:

Upeaa tammisunnuntaita ihan jokaiselle!