Tatska, jonka melkein otin - koru, jonka melkein sain

Olen haaveillut välillä tatuoinnista. Kyllä. Minä.

Mutta ottamatta on, sillä siinä vaiheessa, kun kuvittelen, miltä se ihanuus muutaman vuoden kuluttua ruttuisen pepunkannikan päällä näyttäisi, olen tullut toisiin aatoksiin.

Ja täytyy myös myöntää, että sen verran paljon olen saanut erilaisissa tutkimuksissa juosta, että pelkään myös sitä, miten sen takia jäisi jokin magneettikuva ottamatta. Tiedän - nykyisin on myös kasvispohjaisia värejä, mutta kun tuo ajatus on päähän iskostunut, ei se hevin sieltä lähde. Vanha pää - minkäs teet?

Näin joskus jossain blogissa jutun silikonikoruista, jotka näyttivät ihan tatuoinneilta - ja silti koruilta. Ajattelin tuolloin, että tuo on ihan minun juttuni, mutta jostain syystä jäi asia tutkimatta.

Niinpä, kun ennen joulua löysin Skanssin joulupöytien joukosta tuon silikonikoruja valmistavan Plastic Triben pöydän, ei kauan nokka tuhissut vaan oheinen koru sujahti Ladylle - ja olisi helposti sujahtanut moni muukin siinä myynnissä olleista koruista, jos olisi aikaa ollut enemmän.

Tuo koru on nimittäin ihan kuin minulle tehty - muistuttaa tatuointia - ja peittää kivasti kaulan ryppyisyyttä;) Isännän mielestä se on ihan kuin pitsiä. Pöh - minulle mitään pitsiä - ihan selvä hämähäkinverkko tuossa on. Rock-rock.

Plastic Tribe on suomalainen yritys, tuotteet suunnitellaan ja valmistellaan Suomessa - ja mikä parasta, sillä on verkkokauppa.

Sillä tälle korulle kävi temppu nimeltä katoaminen - se koristaa nykyisin tyttäreni kaulaa. Joten minä joudun lähtemään verkkokauppaostoksille ja toivottavasti pystyn pitämään kukkaroni nyörit kasassa, sillä niin monta ihanuutta tuolta löytyy.

Ja ihan tiedoksi: tämä ei ole mikään tuoteyhteistyö eikä maksettu mainos - minä vaan tykkään näistä tuotteista ja suomalaista, hyvää tuotetta on kiva mainostaa ihan ilman vastikettakin.

Ulkona paukkuu pakkanen, alkaa olla sen sinisen hetken aika, pyykkikone hurisee alakerrassa, lohi kypsyy uunissa, kissa kehrää korissaan ja minä istun villasukissani ja nautin sunnuntai-iltapäivän rauhasta.

Ja jaan teille tähän talviseen iltapäivään evääksi videon, jonka olen täällä jakanut joskus aiemminkin, mutta joka kyllä kestää sen uudelleenkin. Harmaja-yhtyeen Sydäntalvella, jossa pohjana Saima Harmajan runo.

Ja laulajana upea JP Leppäluoto - tuttu mies mm. Northern Kingistä, Charonista ja Poisonblackista. Tällä kertaa hieman erilaisena:

Upeaa tammisunnuntaita ihan jokaiselle!

Työt alkoivat - ja tunnustuksia A Blog with Substance

Enpäs olekaan tänne mitään ehtinyt viikkoon raapustella - aloitin työt vuorotteluvapaan jälkeen maanantaina ja olen kyllä ollut lievästi sanoen "out of order". 

Vaikka sijaiseni olikin hoitanut työt ihan mallikkaasti, niin shokki työpöydän äärellä oli melkoinen. Uudet koneet ja ohjelmat, uudet salasanat, tiedostot ties missä palvelimilla.

Maanantaiaamu pakkasessa bussipysäkillä odotellen myöhässä olevaa linjuriautoa palautti jo karuun todellisuuteen - tätä se sitten taas olisi seuraavat kuukaudet. Kylmää ja pimeää. Ja pimeää, kun kotiin tulee. Kuvat siis näillä meikäläisen kameroilla julkaisukelvottomia - asukuvia ei tule. Mutta eipä niissä ole juuri näytettävääkään - viikko oli ns. toimistoviikko maanantaita lukuunottamatta. Maanantai alkoi heti henkilökuntapalaverilla, The Boss käväisi näytillä ja toivotti pikaisesti tervetulleeksi takaisin töihin. Häippäsi kapsakkiensa kanssa Helsinkiin ja seuraavan kerran näinkin hänet sitten Linnan kemuissa telkkarista. Ehdittiin onneksi vielä perjantai-iltapäivällä vähän palaveeratakin. Mutta viikon siis sain onneksi piiloutua huoneeseeni. Alkuviikko oli yhtä palelemista - ulkona olin kuin Michelin-ukko konsanaan ja sisällä, no - katsokaa itse, mitä on tämän päivän virkanaisen toimistolook:

Joulua en edelleenkään ole ehtinyt pahemmin laitella - hieman valoja on kuitenkin saatu jo pihalle, terassille ja parvekkeelle. Sisälle en laita ennenkuin vähän ennen joulua. Näin minulla on ollut tapana ja näin se tulee olemaan tänäkin jouluna.

Eilen käväisin vähän jouluostoksilla. Alkoi ahdistaa kaiken sen hurlumhein keskellä. Jotain löytyi kuitenkin pukinkonttiinkin. Ja pääsin vihdoin kampaajalle - olin antanut hiusteni olla luonnontilassa vuorotteluvapaan (3 kk) ajan, sillä rahat olivat hieman normaalia tiukemmassa. Heräsin toissaviikolla siihen tosiasiaan, että peilistä katseli entistäkin pelottavampi rölli ja yritin saada omalle kampaajalleni ajan - ei onnistunut; hän lomaili ja seuraava vapaa aika olisi ollut juuri ennen joulua. No, minulla on ensi viikolla sellaiset kuviot, että pitäisi olla hieman siedettävämmän näköinen ja sain varattua ajan "varakampaamostani" eiliselle. Hiuksista tuli  ihan siedettävät, mutta kampaamonautinnosta ei voinut kyllä puhua: kampaamo, jossa oli n. kymmenen asiakasta samaan aikaan ja hyörinä ja pyörinä sen mukaista, ei sitä pystynyt antamaan. Ei, vaikka kampaaja yritti parhaansa. Ei ikinä enää - parasta varata omalle kampaajalle aika jo tammikuulle valmiiksi. 

Sain  viikolla A Blog With Substance-tunnustuksen aikuisen naisen buduaarin ihanalta bloggarilta Merjalta ja XL Cheap  Chicin upealta Sarilta. 

Kiitokset ihaNaiset!

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

- Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle

- Ilmoita heille tunnustuksesta

- Kerro kahdeksan asiaa itsestäsi

Koska useimmilla on tämä joulunaika aika hektinen ja aika moni on nuo tunnustukset jo tehnyt, en aio jakaa tätä kenellekään - jos joku haluaa sen tästä poimia, ole hyvä;)

Tässä tunnustuksia:

1. Blogini nimi kertoo jo paljon - kotini on näyttämöni - ja sitä ei tällä hetkellä parane näytellä. Sotkua piisaa. Likaista meillä ei ole, mutta tavaraa vain on liikaa.

2. Olen syysihminen. Pidän kauniista, kuulaista syyssäistä. Silloin on helpompi jopa hengittää. Ajoittainen sadekaan ei haittaa - silloin voi vetäytyä sisälle kirjan äärelle.

3. Olen kenkähullu. Niitä on reilusti yli 100 paria. En ole uskaltanut laskea. Ja vaikka olen päättänyt, että nyt ei tule uusia,  tiedän, että sorrun. Eilenkin hiplasin muutamaa paria. Ja yhdet jäivät mieleen kummittelemaan. Eivätkä olleet edes tarjouksessa.

4. Minulla on terapeutti. Hänen nimensä on Viiru. Minun oma stressitohtorini. Kuvakin löytyy.

5. Olen syntynyt Pohjois-Karjalassa, käynyt kouluni Lahdessa, opiskellut Turussa ja asun Kaarinassa. Sielunmaisemani on tuolla, mistä tuo alla oleva kuvakin: mökiltä, 30 kilometriä Kolilta.

6. Olen ylihuolehtiva äiti. Lapseni, jotka ovat jo täysi-ikäisiä (19v ja 21v) ovat pian muuttamassa omilleen ja minä olen jo nyt kauhuissani. Omalla tavallani iloinen, että uskaltavat ja haluavat. Mutta. Eilen illallakin säikähdin ambulanssin ääntä, kun nuoret olivat autolla liikenteessä jossain. Olen joutunut taistelemaan itseni kanssa, etten soittele perään tarkistussoittoja. Ja pidätellyt Isäntää, joka niitä on yrittänyt tehdä;)

7.  Pidän musiikista ja taiteista. Kaikenlaisesta musiikista. Mutta tällä hetkellä eniten rockista ja metallista. Niillä minuun saa vauhtia. 

8. Olen kirjahullu. Luen laidasta laitaan. Siispä kirjoja on joka paikka täynnä. 

Tässä linkki, jota kuuntelemalla ja katselemalla näkee pienen osan minua: Harmaja -yhtye laulaa yhden lempirunoilijoistani,  Saima Harmajan,  runoon sävelletyn Sydäntalvella. Ja laulajana iki-ihana, monesta heavybändistäkin tuttu JP Leppäluoto:

Tänään sytytän toisen adventtikynttilän ja toivotan kaikille stressivapaita joulunalusaikoja.

Ja kiitos vielä uusille lukijoille Ninnille, Myrskylle, Tiinalle, Marke Saloselle, Saariston Kasvatille ja Heskalle - toivottavasti viihdytte.