lauantai 4. marraskuuta 2017

Pyhäinpäivänä sytytän kynttilän

Tänään olemme viettäneet Pyhäinpäivää ja hautausmaat ovat yhtenä kynttilänliekkien merenä ihmisten muistellessa poisnukkuneita läheisiään.

Meidän kynttilämme on sytytetty  terassille kanervikkoon kuten monena aiempanakin vuonna, sillä sekä isännän että minun sukujemme haudat ovat liian kaukana. Tiedän kuitenkin, että niillä kauempanakin olevilla sukuhaudoilla kynttilöiden liekit tänään lepattavat.
 
pyhäinpäivänä sytytän kynttilän

Melkein samoin sanoin olen Pyhäinpäivänä viimekin vuonna kirjoittanut - niin myös edellisenä, sillä mielessä ovat ne samat ihmiset ja muistot heistä. Tänä vuonna noihin muistojen läheisiin on myös liittynyt Maija-tätini, äitini sisar, joka viime kesänä nukkui pois samaan aikaan, kun äitini taisteli hengestään sairaalassa. Elämä on varjoa ja valoa - ja elämän liekki lepattaa päiviemme määrän eikä kysy lupaa silloin, kun se sammuu.

Sain sytyttää kynttilän äitini kanssa, joka eilen saapui veljeni kanssa meille Pyhäinpäivää viettämään. Äitini ja veljeni olivat jo eilen käyneet kynttilät sytyttämässä isäni ja sisareni haudalle Hollolan hautausmaalla, jonne moni muukin oli jo kynttilänsä tuonut.

Tänään kirkoissa on luettu vuoden aikana poisnukkuneiden nimet ja niin myös Maija-tätini nimi on siellä hänen oman kotiseurakuntansa kirkossa lausuttu. Olen ajatellut setääni ja serkkujani, joille suru siellä kirkon penkissä taas tuli liki.

Tähän päivään liittyy minulle kaipausta ja surua. Ja paljon muistoja, joista useimmat varmasti aika on jo kullannut.

Olen muistellut äitini kanssa Maija-tätiä, jonka katse oli rakastava ja nauru lämmin ja joka  aina huolehti siitä, että muilla oli hyvä olla. Ja jonka luona kyläillessä tiesi saavansa pannareita, jotka veivät kielen mielessään. 

Olen muistellut isääni, jolle olisi tehnyt monesti mieli soittaa ja kysyä neuvoa. Isääni, joka oli paras isä maailmassa ja joka lähti tästä elämästä suorin jaloin ja elämäänsä tyytyväisenä.

Olen muistellut sisartani ja miettinyt, millaista elämä olisikaan ollut, jos hän olisi pitempään saanut elää. Silti minulla on aina sisar.

Olen muistellut Antti-ukkiani, äidinisääni, joka kesäisin odotti mökin rappusilla kahvipannu jo kuumana meitä kesälomaa viettämään Pohjois-Karjalaan.

Ja Simo-ukkoa, isänisääni, joka opetti minulle Levolle laske Luojani -iltarukouksen ja joka luki minulle satuja Prinsessa Ruususesta ja Peukaloisesta.

Olen muistellut Tyyne-mummia, äidinäitiäni, jonka selän takana lapsena sain monet yöt nukkua ja
jonka sanoissa "kuule, kuinka lapsi nauraa" piilee suuri viisaus.

Tänään kaipauksen ja ikävän lisäksi olen tuntenut myös suurta kiitollisuutta siitä, ettei noita kynttilöitä tarvinnut enempää sytytellä, sillä niin lähellä oli elämän liekin sammuminen muutaman läheisemme kohdalla tänä vuonna.

Sanat "muistot, kaipaus, toivo, usko, rakkaus" ovat tänään tärkeitä.

Sillä minulle Pyhäinpäivä merkitsee myös uskoa jälleennäkemiseen. Sitten joskus.

Ihmiselle on hyväksi muistaa, että elämä on arvoituksellinen, että jokaisen on täältä joskus lähdettävä. Että huomisesta ja tulevaisuudesta ei tiedä - on vain tämä hetki.

Ja että vaikka läheiset ympäriltämme lähtevät, elävät he vielä muistoissamme.

Niinpä sytytän kynttilän.

Hyvää Pyhäinpäivää kaikille!

Lady of The Messiä voit seurata myös 

SHARE:

40 kommenttia

  1. Meillä palaa kynttilät useammalle rakkaalle <3 Mielessä ja muistoissa ovat ja kiitän siitä, että he ovat kuuluneet elämääni <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Kati - kiitollisuus kuuluu tähän päivään <3

      Poista
  2. Minulla palaa kynttilät mummeille, ukeille, tädilleni, enoilleni ja tietysti rakkaalle isälleni <3 Paljon hyviä muistoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin paljon on heitä, joita muistaa - ja muistoissamme he myös vielä elävät <3

      Poista
  3. Meilläkin tuikuttaa yksi kynttilä kaikille rakkaille. Sinun isäsi kuulostaa ihan samanlaiselta kuin omani. Hänelle aina soitin, kun piti saada viisaita neuvoja. Rakkaat elävät muistoissamme ja puheissamme. Usein pohdimme, että mitähän läheinen olisi tähän sanonut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isää on vieläkin välillä kova ikävä vaikka hänen poismenostaan onkin jo yli 20 vuotta <3 Ja kyllä - muistoissa he elävät edelleen ja tietyt paikat, minulle esim. meidän Pohjois-Karjalan mökkimme, tuovat ne muistot elävimmin esiin.

      Poista
  4. Kaunis postaus, Täälläkin sytytettiin kynttilät..onneksi on ne kultaiset muistot♥ Rauhaisaa päivää!

    VastaaPoista
  5. Isoäidille ja serkulleni palaa kynttilä.

    VastaaPoista
  6. Me jouduimme tänä vuona sanomaan hyvästit usealla rakkaalle läheiselle ja heidän ja muidenkin rakkaiden muistoksi sytytin eilen valtaisan määrän kynttilöitä niin ulos lyhtyihin kuin sisällekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Nanni - joskus tuntuu, että ikäville asioille ei tule loppua ja kaikki tulee yhdessä rysäyksessä! Voimia sinulle ja perheellesi <3

      Poista
    2. Eikö olekin hassua, että näin se tosiaan tahtoo olla. Jos viime jouluna minulle olisi kerrottu millainen vuosi meille tulee niin en tiedä olisinko uskaltanut tammikuussa herätä. Halauksia sinulle <3

      Poista
    3. Myös itselläni on ollut vuosia, jolloin olen ajatellut, että "ei yhtään enää" - ja silti, lisää ikävää on tullut. Onneksi mikään ei jatku ikuisesti - eivät ne ikävätkään vuodet. Halauksia myös sinulle, Nanni <3

      Poista
  7. Sytyttelin minäkin kynttilöitä❤❤❤ haudat on kaukana,mutta tiedän että kynttilät sielläkin palaa....rauhaisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasinkin postauksestasi, että kynttilän liekit sinullakin lepattavat <3

      Poista
  8. Kiitos koskettavista sanoista!
    Tein eskariryhmämme kanssa retken kyläkirkkoon ja veimme kynttilötä hautausmaalle. Pari lapsista muisti, mihin heidän omaisensa oli haudattu ja itsekin vein silloin vanhempieni haudalle kynttilän. Oli koskettavaa nähdä, miten lapsetkin hiljentyivät hautausmaalla. Halloween-hömppää en ymmärrä eikä ko. juhlia vietetä eskarissamme.
    Illalla sytytin pihamallemme kynttilän edesmenneiden rakkaittemme muistoksi. Minäkin luotan jälleennäkemiseen. Siinä meillä on toivo.
    Hyvää sunnuntaita Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei myöskään ole koskaan vietetty halloweenia - lapset toki omissa riennoissaan sitä ovat viettäneet enkä ole sitä kieltänyt. Mutta kodissamme halloween ei ole näkynyt - meillä vietetään Pyhäinpäivää.
      Ja kyllä - meillä on toivo <3

      Poista
  9. Kaunis postaus, kiitos tästä. Itku silmissä luin tätä. Arvaatkin, miten ikävä taas tuli rakasta lukutoukkaamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja arvaan. Olit eilen mielessä moneen kertaan <3

      Poista
  10. Kauniisti taas kirjoitit <3 täällä myös on kynttilät syttynyt monelle rakkaalle ja liian aikaisin lähteneelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - niiden liian aikaisin lähteneiden kynttilöitä on kaikkein vaikein sytyttää <3

      Poista
  11. Ihanan koskettava ja muistoja herättävä postaus <3

    Täällä polteltiin kynttilöitä vielä tänäänkin, tuovat ne kaunista tunnelmaa sateiseen sunnuntaihin! Toivorikasta & onnellista uuden viikon alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ja luulen, että meilläkin kynttilät palavat liki joka ilta muutaman kuukauden ajan:)
      Onnellista uutta viikkoa myös sinulle!

      Poista
  12. Kaunis ja koskettava postaus ♥
    Omasta pyhäinmiehen päivästä tuli eri tavalla koskettava mutta siitä myöhemmin blogissa. Elämä on ohikiitäviä hetkiä ja mikä tahansa voi olla se viimeinen.
    Mukavaa alkanutta viikkoa Ladylle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjo - ja todellakin, elämä osaa yllättää - niin hyvässä kuin pahassa.
      Hyvää uutta viikkoa myös sinulle <3

      Poista
  13. Kauniisti ja liikuttavasti kirjoitit ❤️ Kävin myös itse sytyttämässä kynttilän rakkaiden muistolle. Yksi niistä oli mummuni, joka myös opetti minulle Levolle laske luojani-rukouksen. Häntä ajattelen joka ilta, kun rukous tulee ajatuksiin. Rakkaus ja muistot onneksi pysyvät ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja hienoa kuulla, että Levolle laske luojani -rukouksen vielä nuorempikin polvi osaa <3
      Ja kyllä - rakkaus pysyy ja muistot säilyvät <3

      Poista
  14. Kauniita sanoja, niin harmonisia :)
    On hyvä pysähtyä välillä miettimään elämää ja sen kulkua sekä ne, jotka ovat kulkeneet rinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja kyllä, ilman muistoja olisi elämä aika tyhjää <3

      Poista
  15. Ihana kirjoitus! Kauniita sanoja ja muistoja <3
    Meillä oli viikonloppuna vieraita Espoosta. Ja pikkuväen kanssa ei ehtinyt pysähtyä. Käyn tällä viikolla haudoilla viemässä kynttilät, ajatuksella.
    Mukavaa viikkoa, Arja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuula - ja kyllä pienten jalkojen vipellys ja elämä ovat ne tärkeimmät <3
      Hyvää viikkoa myös sinulle <3

      Poista
  16. Arja, minä matkustinkin länsirannikolle Pyhäinpäiväksi ja kävin sytyttämässä kynttilän isän haudalle. Samalla tuli vietettyä aikaa äidin kanssa ja tavattua vanha koulukaveri, jonka kanssa on tunnettu jotain kymppivuotiaasta.

    Mukavaa marraskuun jatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyhäinpäivä on hyvä päivä nähdä äitiään ja olla kiitollinen, että hän siinä vielä on <3
      Hyvää marraskuuta myös sinulle, Leena <3

      Poista
  17. Kaunis postaus. Lyhdyt paloivat täälläkin Pyhäinpäivän iltana pihalla. Kaikille niille läheisille joista on joutunut luopumaan, useista ihan liian varhain. Elämä antaa ja elämä ottaa. Tuntuu että hyvät lähtevät aina ensin. Suru ei koskaan katoa vaan muuttaa aikanaan vähän hiljaisempaan paikkaan sydämessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari - ja osasit sanoittaa surun kanssa elämisen kauniisti <3

      Poista

Kiitos - kommenttisi ilahdutti suuresti!

BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig