lauantai 12. heinäkuuta 2014

Siellä missä sielu lepää

Tänäkin kesänä, kun saavuin tänne, Pohjois-Karjalaan, Timovaaran mökillemme, kävelin heti ensimmäiseksi rantaan. Tarkistin vesirajan ja puiden kasvun. Haistelin tuoksuja, tunsin tuulen leikin poskellani.







 Ei missään muualla tuulen henkäys ole niin hellä, ei laineen liplatus kuulosta yhtä lempeältä. Ei kesä yhtä suloiselta. 
Olen tullut kotiin. 
Sinne, missä sielu lepää. 

Järvet, horisontissa siirtävät vaarat, metsät - siinä on sielunmaisemani.

Ja taivas -  päivällä valkoista ja sinistä,  illalla vaaleanpunaista.


Ja keskiyöllä oranssinpunaista.



Pilvet jatkavat kulkuaan. 
Niin minäkin - kun sinne toiseen kotiin, Kaarinaan, lähtiessä nousemme mökkitietä, tunnen jo ikävää.


 Ensi kesänä, jos Luoja suo, aion olla täällä pitempään. Tulen rauhassa. Muistelen rauhassa muistot.
Muistot omista lapsuuskesistä, muistot isästäni, joka mökin äitini kanssa rakensi ja joka näille maille menehtyi, muistot lasteni askelten töminästä pihalla, kalareissut, peli-illat, lettukestit, sateen ropinat katossa ja tarinat.
Perhe, suku ja luonto. Yhdessä vietetty aika. Sitä mitä ei enää ole. Paitsi muistoissa.

Nyt on uusi aika. Silti tuo paikka tuolla säilyy. Ja sen pihapiirissä syntyvät uudet muistot. 

Pohjois-Karjalasta, mökistämme ja siitä, miten sieltä lapsena muutin, olen kertonut aiemmin postauksessani Reissunaista laulattaa, kun kerroin viime kesän matkastamme. 

Ikävä jäi. Ja silti: onnellinen olen siitä, että saan tuolla käydä - ja siitä, että en asu siellä. Sillä koteja voi olla monta.

Maa, jota ei enää ole

Ikävöin maahan jota ei ole,
sillä kaikkea mikä on olen väsynyt himoamaan.
Kuu kertoo minulle hopeaisin kirjaimin
maasta jota ei ole.
Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät ihmeellisesti,
maasta, jossa kaikki kahleemme kirvoittuvat,
maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja otsiamme
kuun kasteessa.
Elämäni oli kuuma harha.
Mutta yhden olen löytänyt ja yhden olen totisesti voittanut –
tien maahan jota ei ole.
Maassa jota ei ole
kulkee rakastettuni, otsallansa sädehtivä kruunu.
Ken on rakastettuni? Yö on pimeä
ja tähdet vapisevat vastaukseksi.
Ken on rakastettuni? Mikä hänen nimensä?
Taivaat kaartuvat korkeammiksi,
ja ihmislapsi vajoaa äärettömiin usviin
vastausta tietämättä.
Mutta ihmislapsi ei ole mitään muuta kuin varmuus.
Ja se kohottaa kätensä kaikkia taivaita korkeammalle.
Ja vastaus tulee: Minä olen se, jota rakastat
ja aina olet rakastava.
- Edith Södergran -


Kesän suloa ja auringonsäteitä kaikille!






SHARE:

66 kommenttia

  1. En yhtään ihmettele kaipuutasi Pohjois-Karjalaan, mitkä maisemat, mikä tunnelma!
    Se, että on useampia koteja on suuri rikkaus. Paikkoja, joihin liittyy rakkaita muistoja.
    Minäkin salaa haaveilen joskus ajasta, jolloin olisin vapaa päättämään täysin itsenäisesti
    ajankäytöstä. Matkustelisin, nauttisin, mietiskelisin elän menoa, oppisin uutta...
    Ehkä vielä joskus haaveeni muuttuu todeksi...
    Upeaa kesäistä viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin - se ihmisen kaipuu aina jonnekin on kai sellainen ikiaikainen mysteeri - ja vapauden kaipuu samoin;)
      Sinulle myös upeaa viikonloppua!

      Poista
  2. Onneksi ovat muistot ja välähdyksinä tulevat muistikuvat. Olen huomannut, että joskus tuoksu tai tunnelma laukaisee selkeän muistuman lapsuudesta, poisnukkuneista omaisista...

    Nauti maisemistasi ja vaali muistojasi. Aivan upeita nuo ottamasi kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ovat muistot - silloin huomaa, miten rikas sitä todella on♥
      Ja kiitos:)

      Poista
  3. Voi kyllä on sinulla siellä kauniit maisemat, varmasti sielu lepää ja mieli uudistuu. Sitten on mukava palata levänneenä ja rentoutuneena arjen keskelle. Ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - onneksi nyt sai palata vielä loman keskelle;)
      Sinulle myös ihanaa viikonloppua!

      Poista
  4. Voi mitä kuvia, näistä kyllä aistii sen ihanan tunnelman :) Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - sinulle myös kivaa lauantaipäivää!

      Poista
  5. Upeita kuvia! Onnellinen on ihminen, jolla on sydän täynnä muistoja ja rakkaita paikkoja niiden herättelyyn <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja kyllä, muistojen kanssa huomaa elämän rikkauden ♥

      Poista
  6. Ihana postaus♥ Ihana paikka, muistoja täynnä.....tervetuloa tänne kotiin..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - kotona ollaan, mutta vain hetken;)
      Aurinkoista lauantaita sinulle♥

      Poista
  7. Voi miten ihania kuvia. Melkein omakin sielu lepää näitä katsellessa.
    Ihanaa kesäpäivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - sinulle myös ihanaa kesälauantaita!

      Poista
  8. Todella herkkä kirjoitus. Suomen luonto antaa paljon mahdollisuuksia kuvaukseen. Kesä ja luonto on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja kesä ja luonto ovat kyllä upeita virranlataajia:)

      Poista
  9. Kaunis ja herkkä kirjoitus. Suomessa luonto on monesti lähellä ja läsnä ja antaa ihmiselle aikaa rauhoittua. Teksti sai miettimään Äidin vanhempien kotipaikkaa jota ei enää ole meidän suvulla, onneksi sain muistella pari syksyä takaperin rauhassa. Jättää syksyn omenoiden myötä hyvästit paikalle jossa elin lapsuuden kesät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - paikat saattavat hävitä, mutta muistot säilyvät ♥

      Poista
  10. Tunnistan tuon tunnelman, joka välittyy kirjoituksestasi ja kauniista kuvistasi. Koen samanlaisena tämän toisen kotini Kuusamossa. Matka kilometreissä onpitkä, mutta sieluni silmin pääsen tuohon saunapolulle ja lapsuuteni leikkipaikoille hetkessä. Lohtu ikävään löytyy sydåmeen talletetuista muistoista ja kuvista, joissa kesä on kauneimmillaan tai talviset hanget hohtavat.

    VastaaPoista
  11. Kauniita kuvia. Vaikka itse asunkin täällä Pohjois-Karjalassa, mulla ei ole mitään käsitystä missä on Timonvaara :)
    Jännä juttu, minä en ole koskaan viihtynyt mökillä. Minua ei saa keskelle korpea viettämään aikaa, en vain viihdy siellä. Olen mieluummin kaupungissa. Vanhemmillani olisi mökki, jossa olen viettänyt lapsuuden kesät, mutta juuei. En viihdy siellä edes yhden yön yli. Päiväseltään voin käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Timovaara on Juuan kunnassa, n. 30 kilometriä Kolilta. Ihan korvessa. Ja minäkin viihdyn siellä muutaman päivän, viikonkin. Sitten onkin jo ikävä toiseen kotiin;)

      Poista
  12. Kauniit kuvat, ihanat tunnelmat, tunteellinen kirjoitus! Tunnistan niin kaiken tuon. Ihanaa kesälauantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - sen ihmisen ikävän tunnistaa moni♥
      Sinne myös ihanaa lauantaita!

      Poista
  13. Henkeäsalpaavaa! Tänään aamulla kun lenkkeilin Seurasaaressa, pysähdyin välillä ihailemaan suomalaista merimaisemaa. Omalla tavallaan niin uskomattoman kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen luonto on niin upeaa - ja kun maa on näinkin iso, vaihtelevaa!

      Poista
  14. Olet vanginnut kuviin Suomen luonnon parhaimmillaan. Niin kaunista, rauhoittavaa ja tuttua. Nuo auringonlasku/nousukuvat, jee! Luulen että monille meille vanhemmille ja teille keski-ikäisille olisi upea kokemus kokea korpielämää pidempään kuin vain ne parit lomaviikot. Mieli ehtisi täysin rauhoittua ja löytää jopa uutta tapaa kokea ympäristöä. Ehkä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä - sitten eläkkeellä - eikä siihen niin kovin kauaa mene;)

      Poista
  15. Minunkin juuristani on osa Pohjois-Karjalassa. Molemmat vanhempani ovat sieltä kotoisin ja itsekin asuin Kiihtelysvaarassa äidin kotimökillä 5-vuotiaaksi ja sen jälkeen olimme siellä usein (melkein joka kesä lapsuudessani) kesällä noin kuukauden :) Mökki on vieläkin siellä, mutta vuosiin ei ole siellä käyty. Suvun omistuksessa se on vieläkin ja serkkuni tarkoitus olisi se jossain vaiheessa ostaa itselleen, joten suvussa säilyykin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiihtelysvaara on tuttu paikka - eikä kovin kaukana Timovaarastakaan. Hienoa, että mökki säilyy - siellä päin on ihan riittämiin niitä hylättyjä taloja!

      Poista
  16. Ihania kuvia ja tunnelmia!

    Se on jännä miten paikkoihin kiintyy -kai siihen on muistoilla vahva vaikutus. Rrakastan meidän vanhaa torppaa, vaikka se on vähän ränsistynyt ja siellä tulee aivan liian harvoin käytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin uskon, että muistot kinnittävät meitä sekä paikkoihin että ihmisiin. Eikä merkitse mitään, miten usein nähdään;)

      Poista
  17. ♥ihan huippu ihania kuvia! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  18. Lämpöistä lomaa näissä upeissa maisemissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - mutta tältä erää ohi siellä olo, nyt ollaan jo Kaarinassa:)

      Poista
  19. Ihana Suomen luonto ja kesä näyttää kauneintaan. Onnea on tällainen maisema ja ympäristö :) Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä - Suomen luonto on kaunis!
      Sinne myös ihanaa viikonloppua!

      Poista
  20. Kauniit kuvat lapsuuden maisemista.
    Hieno postaus.
    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  21. Ihanat kuvat ja upea postaus kaiken kaikkiaan :))

    VastaaPoista
  22. Aivan ihana paikka ja aivan mielettömän upeita kuvia. Olet todella onnistunut vangitsemaan upeat taivaan värit ja maisemat. Tyynessä vedessä on jotain todella rauhoittavaa. Ja näin se on aina on sisällä kaipuu, olisiko siinä tapauksessa jos yhdessä paikassa vain jököttäisi? Kenties silloin iskisi kaukokaipuu. :)

    Aurinkoista viikonloppua!

    p.s. sinun ihanien Instagram kuvien inspiroimina tempaisin eilen kampaajalle ja reuhka lähti ja tilalle tuli polkka. ;)

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ihmisen kaipuu aina jonnekin onkin se mysteeri;)
      Ja kiitos itsellesi muistutuksesta - minun reuhkani kaipaisi tällä hetkellä kovasti parturin viilausta;)
      Uskonpa, että polkka sopii sinulle - ei muuta kun kuvia, kiitos:)

      Poista
  23. Mun sieluni lepää juuri samanlaisissa maisemissa :)

    VastaaPoista
  24. Upeat kuvat ja tunnelmallinen postaus, ihan herkistyin tätä lukiessa! Omakin sielu lepää Pohjois-Karjalassa, äitini lapsuudenkodin maisemissa. Onneksi talo jäi lopulta vuosien sukuriitojen jälkeen perheeseen, haluan että omakin tyttäreni saa sieltä yhtä upeita muistoja kuin minä. Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja hienoa, että talo siellä odottaa uusien muistojen kerryttäjiä♥
      Sinulle myös aurinkoa viikonloppuun!

      Poista
  25. Kaunista ja tunnelmallista. Haikeutta kaikesta onnesta jota on ollut ja joka nyt kulkee mukana muistoissa. Niin kauan kuin yksikin meistä muistaa menneitä rakkaitamme, ovat he olemassa. Niin kauan kuin muistamme kauniit asiat ja tunnelmalliset hetket elämässämme, ovat ne kaikki olemassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on - ja onnellista on myös se, että syntyy myös uusia muistoja♥

      Poista
  26. Voi, ymmärrän täysin. Niin täydellisen katkeransuloinen, haikeankaunis kuvaus, että ihan henkeä salpasi tätä lukea.

    VastaaPoista
  27. Sielu pääsi lepäämään näissä ihanissa kuvissasikin ♥

    VastaaPoista
  28. Nyt tuli ikävä, arvaat varmaan minne... Nuo vaaleanpunaiset illat ja oranssit yöt, kunaurinko ihan vaan hetkeksi laskee järven taa <3 Se päivien rauha ja kiireettömyys, ja miljoonat muistot lapsuuden kesistä ja kesistä ja talvista ennen niitä... Ikävä sinne, missä minun(kin) sieluni lepää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaan, hyvinkin arvaan. Ihan samoin kävi minulle niiden sinun kuviesi kanssa♥

      Poista
  29. Siis aivan mielettömiä kuvia!! Nuo taivas-kuvat ovat niiiiin kauniita ja niitä voisi katsella joka hetki <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - jopa huono valokuvaaja onnistuu saamaan suhtkoht kelvollisia kuvia, kun kohde on upea;)

      Poista
  30. Kaunis ja tunnelmallinen kirjoitus. Ja hienot kuvat. En yhtään ihmettele, että sielusi lepää tuolla. Ja vielä muistojen keskellä. Heleitä kesäpäiviä toivottelen.

    VastaaPoista

Kiitos - kommenttisi ilahdutti suuresti!

BLOGGER TEMPLATE DESIGNED BY pipdig